Täällä ollaan, nettiyhteyksien päässä jälleen! Ollaan pahoillamme, ettei ole kuulunut, mutta kännykällä pääsee helpommin nettiin, mut konetta on hankalampi kuljettaa mukana.
Jäätiin siis Ubudin viikonloppuun. Ubud oli kahviloiden ja shoppailun mekka. Istuttiin päivät syömässä kakkuja ja jäätelöannoksia, ja illat vierähti hyvän ruoan ja viinin parissa. Ubudissa oli kyllä parhaat paikalliset tähän asti! Mentiin Monkey forestiin tsekkaan parit apinat, sitä sai aluksi pelätä ettei ne riiviöt vieny tavaroita, mutta myöhemmin ne veijarit tulikin jo niin tutuksi, ettei istuminen pään päällä enää tuntunut miltään. Oli kyllä hieno kokemus sekin.
Seuraava viikko orpokodissa vierähti taas samaan malliin. Ei mitään erikoista kerrottavaa, joskus viikot täällä on niin samanlaisia. Joillakin lapsilla on henkisesti niin vaikea ja se tulikin esille erään lapsen kohdalla. Tuntui kuin kaikki ihmiset hänen ympärillään olisi ollut ilmaa ja lapsi oli hyvin paljon omissa oloissaan. Juteltiin Sandran kanssa asiasta ja hän kertoi lapsen tarinan. Traumaattiset kokemukset oman isän taposta ovat vielä hyvin läsnä. Se mikä meitä ihmetytti oli se, että ainoastaan kolmella psykiatrikäynnillä täällä todetaan, että lapsi on ihan terve. Aika vähälle siis jää henkisten ongelmien läpikäyminen.
Perjantaina ystävänpäivänä vietettiin aika spesiaali ystävänpäivä. Meidät kutsuttiin yhden lapsen toimesta heidän Universityyn illalliselle. Koulussa opetellaan kaikkea tarjoilun, ruoanlaiton ja matkailualan välimaastoista. Saatiin alusta loppuun ruoat ja meidän piti ns. "pistää tyyppi koville" kaikenmaailman kysymysten kautta, koska kyseinen tilanne oli joillekkin oppilaille koe. Päästään parin viikon päästä uudestaan jippii! Ja muuten ystävänpäivä meni rattoisasti kotona omalla terassilla, ostettiin juustoja ja viiniä ja karkkia ja keksejä ja pullaa ja mitä kaikkea. Höpistiin siinä sitten. Ystävät ovat ihania.
Viikonloppu koitti taas. Se ei suosinut meitä sään kannalta, koska oltiin ajateltu lähteä Nusa Duaan kauniiden hiekkarantojen ja överikalliiden hotellien mestaan. (kuulin myös, että cheek oli juuri lomaillut siellä...) Päädyttiin Jimbaraniin, mutta ainoa mitä me siellä koettiin oli raaka kala ja se haju mikä siitä lähti. Vaakatasossa vettä eikä ketään missään. Näytti siltä, että koko vknloppu satoi joten päätettin lähteä Kutalle. Siinä se meni loppupäivä shoppaillen, vaikka piti rannalla maata.
Taas ollaan seuraavassa viikossa... Tällä viikolla päästiin juttelemaan Sandran kanssa siitä miten orpokoti perustettiin ja kuinka ollaan tässä pisteessä nyt tänä päivänä. Kirjotetaan siitä vielä eri postaus, kun saadaan koottua meidän muistiinpanot yhteen. :)
Emmin kaverit Suomesta tuli moikkamaan ja viikonloput kulus suomilätkän ja olympialaisten kera. Orpokodilla viikon viettäneet australialaiset tytöt tuli meidän mukaan katsomaan pelit ja he olivat niin innoissaan kannustamassa suomea voittoon! Häviöistä ja voitoista huolimatta he oli ylpeitä "suomalaisia".
Sussulle tää viikko orpokodilla on ollu mieluinen, kun on päässy "toteuttamaan" itseään. Australialaiset alotti orpokodin seinien maalaamisen ja sussu ja jasu jatkoi sitä urakkaa eilen. Haettiin lisää maaleja ja suteja ja maksettiin kyseiset tarvikkeet orpokodille. Sitä ollaan sitten kolmenkymmenen asteen helteessä toivottu, ettei maali kuivu heti pensseliin. Emmi makas koko tämän ajan 39 asteen kuumeessa kotona.. Eli oli silläkin siis kovat helteet.. Terhi ja Emilia kävi yhden yön tutustumassa paikalliseen elämään ja orpokodissa visitillä. Tytöt tykkäsivät kovin ja sanoivat kokemuksen olleen ainutkertainen. Ei tälläistä pääse joka päivä kokemaan.
Nyt aletaan suunnittelemaan Suomi-päivää orpokodille. Pidetään varmaan ens viikolla, paistellaan lettuja ja suomi-visaa ja pelejä ja leikkejä.
Ei meillä muuta,
Sussu ja Ebu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti