Siinä vierähtiki vähän kauemmin...

Täällä ollaan, nettiyhteyksien päässä jälleen! Ollaan pahoillamme, ettei ole kuulunut, mutta kännykällä pääsee helpommin nettiin, mut konetta on hankalampi kuljettaa mukana.

Jäätiin siis Ubudin viikonloppuun. Ubud oli kahviloiden ja shoppailun mekka. Istuttiin päivät syömässä kakkuja ja jäätelöannoksia, ja illat vierähti hyvän ruoan ja viinin parissa. Ubudissa oli kyllä parhaat paikalliset tähän asti! Mentiin Monkey forestiin tsekkaan parit apinat, sitä sai aluksi pelätä ettei ne riiviöt vieny tavaroita, mutta myöhemmin ne veijarit tulikin jo niin tutuksi, ettei istuminen pään päällä enää tuntunut miltään. Oli kyllä hieno kokemus sekin.

Seuraava viikko orpokodissa vierähti taas samaan malliin. Ei mitään erikoista kerrottavaa, joskus viikot täällä on niin samanlaisia. Joillakin lapsilla on henkisesti niin vaikea ja se tulikin esille erään lapsen kohdalla. Tuntui kuin kaikki ihmiset hänen ympärillään olisi ollut ilmaa ja lapsi oli hyvin paljon omissa oloissaan. Juteltiin Sandran kanssa asiasta ja hän kertoi lapsen tarinan. Traumaattiset kokemukset oman isän taposta ovat vielä hyvin läsnä. Se mikä meitä ihmetytti oli se, että ainoastaan kolmella psykiatrikäynnillä täällä todetaan, että lapsi on ihan terve. Aika vähälle siis jää henkisten ongelmien läpikäyminen.

Perjantaina ystävänpäivänä vietettiin aika spesiaali ystävänpäivä. Meidät kutsuttiin yhden lapsen toimesta heidän Universityyn illalliselle. Koulussa opetellaan kaikkea tarjoilun, ruoanlaiton ja matkailualan välimaastoista. Saatiin alusta loppuun ruoat ja meidän piti ns. "pistää tyyppi koville" kaikenmaailman kysymysten kautta, koska kyseinen tilanne oli joillekkin oppilaille koe. Päästään parin viikon päästä uudestaan jippii! Ja muuten ystävänpäivä meni rattoisasti kotona omalla terassilla, ostettiin juustoja ja viiniä ja karkkia ja keksejä ja pullaa ja mitä kaikkea. Höpistiin siinä sitten. Ystävät ovat ihania.

Viikonloppu koitti taas. Se ei suosinut meitä sään kannalta, koska oltiin ajateltu lähteä Nusa Duaan kauniiden hiekkarantojen ja överikalliiden hotellien mestaan. (kuulin myös, että cheek oli juuri lomaillut siellä...) Päädyttiin Jimbaraniin, mutta ainoa mitä me siellä koettiin oli raaka kala ja se haju mikä siitä lähti. Vaakatasossa vettä eikä ketään missään. Näytti siltä, että koko vknloppu satoi joten päätettin lähteä Kutalle. Siinä se meni loppupäivä shoppaillen, vaikka piti rannalla maata.

Taas ollaan seuraavassa viikossa... Tällä viikolla päästiin juttelemaan Sandran kanssa siitä miten orpokoti perustettiin ja kuinka ollaan tässä pisteessä nyt tänä päivänä. Kirjotetaan siitä vielä eri postaus, kun saadaan koottua meidän muistiinpanot yhteen. :)

Emmin kaverit Suomesta tuli moikkamaan ja viikonloput kulus suomilätkän ja olympialaisten kera. Orpokodilla viikon viettäneet australialaiset tytöt tuli meidän mukaan katsomaan pelit ja he olivat niin innoissaan kannustamassa suomea voittoon! Häviöistä ja voitoista huolimatta he oli ylpeitä "suomalaisia".

Sussulle tää viikko orpokodilla on ollu mieluinen, kun on päässy "toteuttamaan" itseään. Australialaiset alotti orpokodin seinien maalaamisen ja sussu ja jasu jatkoi sitä urakkaa eilen. Haettiin lisää maaleja ja suteja ja maksettiin kyseiset tarvikkeet orpokodille. Sitä ollaan sitten kolmenkymmenen asteen helteessä toivottu, ettei maali kuivu heti pensseliin. Emmi makas koko tämän ajan 39 asteen kuumeessa kotona.. Eli oli silläkin siis kovat helteet.. Terhi ja Emilia kävi yhden yön tutustumassa paikalliseen elämään ja orpokodissa visitillä. Tytöt tykkäsivät kovin ja sanoivat kokemuksen olleen ainutkertainen. Ei tälläistä pääse joka päivä kokemaan.

Nyt aletaan suunnittelemaan Suomi-päivää orpokodille. Pidetään varmaan ens viikolla, paistellaan lettuja ja suomi-visaa ja pelejä ja leikkejä.

Ei meillä muuta,

Sussu ja Ebu

Pari viikkoo taas hurahti!

Tekstiä voi taas tulla jonkun verran...kun näillä tytöillä ajan taju häviää. Hieman vierähti viimeisestä, mutta palaillaampa muutaman viikon tunnelmiin.

Viimeks oltiin lähössä viikonloppua viettää ja kartartalta päädyttiin Sanuriin. Paikka kuhisi vanhuksia ja kuhertelevia pariskuntia, eli aivan meikäläisten paikka! Yöelämää tuskin oli lainkaan, mutta sitäkin paremmat rannat. Nautittiin täysin siemauksin valkoisesta hiekasta ja turkoosista merestä. Rentouttava viikonloppu.

Viikko alkoi normaalisti, mutta suurin osa lapsista oli koulussa joten hiljaista oli. Vietiin yhtenä päivänä muutamat lapset uimaan ja maksettiin ne sisälle, koska näillä ei paljoa ole omasta takaa. Aikaisemmin viikolla kuultiin, että kävelymatkan päässä on uimala johon pääsee uimaan. Ite ollaan aamusin kävelty sinne ottamaan aurinkoo ja uimaan matkaa. Hyvä päivän aloitus enne töitä. Liikunnasta tuli mieleen, että joka päivä lapsilla on liikunta-aika viideltä. Tollon päästään itekki lenkille. Lähistöllä on erillinen lenkkeily alue, jossa pääsee rauhassa juoksemaan. Voitteko uskoo, että näissä helteissä nämä tytöt vetää lenkkiä ja lihaskuntoa joka ikinen päivä :D Tätä menoo pitäis jo jossain alkaa näkyykki... (Sussulta terkkuja iskälle, että valkosen leivän ja nutellan korvikkeena täällä päässä toimivat kitkat patukat, energiajuomat ja katukojun herkut. Pöksyt eivät taidakkaan enää roikkua....) Viikko päättyi töissä ranta retkeen. Orpokodin kaikki lapset lähti mukaan ja päivä vietettiin Sanurin rannalla. Otettiin mukaan omia pelejä ja vehkeitä, joita pelattiin pitkin päivää. Lapset tykkäs meijän peleistä ja oli kovin innoissaan. Rannalta mentiin kaikki ulos syömään. Ruuasta puheen ollen, jollei olla jo ylistetty tarpeeks niin saadaan aivan mahtavaa ruokaa orpokodilla. Ihania herkkuja!!!

Taas koitti viikonloppu ja tytöt suuntas luvattuun Bilekylään eli KUTAA kohden. Se oliki aikamoinen reissu se! Tutustuttiin ensimmäisen kerran ihmisiin ja vieläpä hyvännökösiin ihmisiin ;) Ostoksetki jäi tekemättä kun tytöt rentoutu poolilla. Sussu menee viimesillä piilarinesteillä, koska se oli ainoa asia mikä sen piti sieltä ostaa. Eipä tullut ostaneeksi ja kaiken lisäksi se vietti koko viikonlopun yhdellä piilarilla, koska se toinen katos mystisesti. Viikonlopusta olis paljon kerrottavaa, mutta kuvat saattavat kertoa enemmän facessa ;D

Viikko alkoi oikeilla enkun tunneilla. Saatiin lisäavuks Fajair indonesialainen vapaaehtoinen, josta ajateltiin olevan enemmän hyötyä kun haittaa, mutta toisin kävi. Aikamoinen itsestään puhuja ja ensimäinen englannin tunti vierähtikin siinä kun se kertoi lapsille hänen oman elämän kertansa ja ohjeita hyvän elämän saavuttamiseksi. Itsehän hän ei tee töitä lainkaan ja pitää kitaran soittoa neljän seinän sisällä ihanteellisena elämäntyylinä. Onneks meillä on hauskaa sen kustannuksella ja ainakin yritetään opettaa itse englantia ja pysyä siinä aiheessa.

Eilen järjestettiin lapsille olympialaiset pihalla ja palkittiin kolme parasta joukkuetta. Huomattiin, että lapsilla on paljon hahmottamis vaikeuksia ja on hauska nähdä ero suomalaisten ja indonesialaisten lasten välillä, nämä eivät osaa kilpailla keskenään. Aika kulkee ja kiire ei oo mihinkään. Eihän kyse olekaan voittamisesta, mutta meille henkilökohtaisesti oli hauska huomata, että suomessa jo pienestä pitäen ollaan kilpailuhenkisiä. Lapset nautti ohjatusta toiminnasta ja niin nautittiin mekin.

Nyt ollaan jo perjantaissa, mutta loppukevennyksenä halutaan kertoa kahden viikonkoho kohdat!!

Käytiin eilen paikallisessa marketissa ostamassa vessapaperia. Kun päästiin kassalle myyjä katsoo kummissaan kahta valkoista paperirullaa ja pyörittelee niitä käsissään. Sussu tokaisee siihen väliin, että me todellakin tarvitaan noita. Noh siinä samassa myyjä (miesmyyjä) vastaa, että me ei vaan me käytetään käsiä ja vettä. ( Osaatte varmaan kuvitella tarinaan liittyvät käsimerkit joita se käyttää..) Tytöt siinä tulipunasena pissat housussa nauraa eikä saa muuta ajatusta mieleen, kuin mies pytyllä paikalliseen tyyliin....Siinä samalla itse tajuaa mitä on selittämässä ja ainoa mitä saadaan selville on se, että hän on muslimi ja siksi tekee niin. Ainoa kysymysmerkki tällä reissulla on siis se, että miksi muslimit eivät saa käyttää vessapaperia? Kyllä me se vielä saadaan selville kunhan tästä poiketaan marketin kautta kämpille.

Kämpillämme vierailee usein eri ötököitä ja useimmiten liskoja metsästellään. Viime yönä heräsin siihen, kun yks käveli kädessä. Siinä meni jokunen tunti kun herään uudestaan kun Sussu tarraa muo nilkoista kii ja suoristaa jalat ja huutaa, että tuolla se menee ja osottaa seinää. Minähän luulin, että se lisko ja olin ihan mukana jutussa. Kunnes Sussu vastaa, että ei kun varas. Ja seuraavaks näyttää ovee ja huutaa, että tonne se meni etkö nähny! Tätä on jatkunu jo kuukauden päivät. Sussu ei nuku öisin yhtään vaan piilottelee kännyköitä ja kukkaroa tyynyn alla, kun unissaan luulee kämpässä olevan muitakin. Mulla on mielenkiintoset yöt ku joka yö on joku uus tarina menossa, missä Sussu elää ihan mukana. Ei ihme, että se on päivisin niin poikki. On toi varkaitten jahtaaminen raskasta hommaa ;D

Tulevana viikonloppuna lähtedään Ubudiin. Shoppailun ihme kaupunkiiin ja monkey forestiin.

Kuullaan taas kahden viikonpäästä hehheee!!